"Odotetaan että kaikki loppuu jonain hyökyaaltona
Ehkä ois helpompaa, ehkä ois helpompaa olla
Jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja"
" Mä otan kaiken aina todesta vaikka mikään ei oikeastaan kiinnosta
Haluan vain rakastaa, mutten jaksa nostaa mun luomia"
Joskus mä vaan olen ihan liian väsynyt, olemaan täällä olemaan olemassa.
" Luulen näkeväni henkimaailman olentoja joka nurkassa
Viikatemies mua jahtaa, me ollaan aina samassa seurassa
Ehkä ois helpompaa, jos voitais hieman tutustua
Mut mun päässä ääni varoittaa: mä saatan rakastua "
Kaikken kuuluis olla jo ohi mut nää ajatukset ei jätä mua rauhaan. Joskus tää pää vaan tempoo liikaa. Tahtoo elää sen omaa elämää.
maanantai 13. helmikuuta 2012
torstai 9. helmikuuta 2012
se kai kuvitteli olevansa onnellinen
Mä lauloin silmät kiinni ja tuntu että pystyn uppoamaan siihen kuplaan. Kun mä avasin ne huomasin että mua tuijotettiin. Hihitystä selän takana ja matkintaa. Sitten mä kuulen sen "Se kai kuvitteli olevansa onnellinen." lisää naurua.
En kuvitellut älkää nyt sellaista luulko. Tahdoin huutaa niin että koko sielu lähtee irti. Mä kuvittelin olevani normaali tavallinen: EI minusta koskaan tulekaan taas se möykky kasvaa enkä mä koskaan ole riittävästi hallitsemaan sen liikkeitä ja pyörimistä.
Reisien rasva on liian suurta, muhkuraa ja kipua. Tahtoisin leikata leipäveitsellä ne oksettavimmat palat irti ja kuroa sitten jotain kauniimpaa kasaan.
Heijaan itseäni musta ei koskaan tule normaalia ei koskaan, ei koskaan.
En kuvitellut älkää nyt sellaista luulko. Tahdoin huutaa niin että koko sielu lähtee irti. Mä kuvittelin olevani normaali tavallinen: EI minusta koskaan tulekaan taas se möykky kasvaa enkä mä koskaan ole riittävästi hallitsemaan sen liikkeitä ja pyörimistä.
Reisien rasva on liian suurta, muhkuraa ja kipua. Tahtoisin leikata leipäveitsellä ne oksettavimmat palat irti ja kuroa sitten jotain kauniimpaa kasaan.
Heijaan itseäni musta ei koskaan tule normaalia ei koskaan, ei koskaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)