Onko oikein koittaa hukuttaa itsensä jonnekin menneeseen ? Onko oikein koittaa yö toisensa perään nähdä selkounia henkilöstä jota ei voi koskaan saada ? Tuntea elävänsä eniten niissä unissa joissa ne kauniit hetket toistuvat, ja sen kadonneen lämmön voi edelleen tuntea. Onko se oikein ? Jos ei mitään muuta enää ole. Jos siellä on kaikki se mitä tahtoisi olevan ? Vai kadotanko mä itseni niihin unelmiin joilla ei enää ole mitään pohjaa, jotka ovat enää pelkkiä muistoja ?

Olikin jo liian tasaista ja kaunista liian kauan. Kai mä jossain tiesin että se ei tule päästämään irti. Se vain nauraa kun saa mut luulemaan niin. Katson tykyttävää rannetta. En mä osaa lopettaa. Osaisin kai mutta kun se kipu palaa aina mun sisälle. Sen pitää päästä jotain kautta pois. Koskaan musta ei tule kaunista ehjää... ehkä ei koskaan mitään. Olen vain sisältä liian rikki. Olen liian hyvä näyttelemään. Kukaan ei näe sitä tuskaa mun sisällä. Sitä myrskyn lailla riehuvaa ahdistusta. Vielä vähemmän syksyllä. Kun saan oman kodin. Siellä kukaan ei ole peittelemässä nukkumaan. Tai kertomassa satuja joissa on onnelliset loput. Ei kai ole ollutkaan. Koskaan. Nyt ei kuitenkaan siitä ole enää toivoa.

Se tunne kun vieras poika hymyilee liikennevaloissa ja sanoo "hei". Se tarjosi tupakkaa ja tokihan mä otin se oli niin suloinen (--: Ei se tupakkakaan sen pahemmalta maistunut. Olin onnellinen. Se heilutti vielä kun käännyttiin liikennevalojen jälkeen eri suuntaan. Ei kai tiennyt miten paljon piristi. Tein 100 asiaa joita tahdon elämäni aikana tehdä listan. Okei se on vielä vaiheessa olen 50 puolessa välissä saan sen vielä valmiiksi (--: Ajattelin tehdä samanlaisen kesälle.

Olen hirveän onnellinen, odottava, ja utelias. Peruskoulu loppuu ja mulla on koko maailma. On mun elämä jolla voin tehdä mitä ikinä tahdon. Kesällä tahdon kokea ihan kaiken. Joka ainoan jutun. Ei ole mitään mikä estäisi. Tahdon valvoa ne valoisat yöt, ja nauraa niin paljon että vatsaan sattuu. Tahdon suudella, ja humaltua siitä kaikesta mitä mulla on. Kävellä palajain jaloin ja unohtua yöksi jonnekin.Syödä paljon jäätelöä ja nauttia. Kertoa kaiken, ja unhotaa sen kadonneen kivun.

Koska nyt olen viisaampi kuin koskaan. Ymmärrän että mulla on kaikki kun mulla on tämä elämä. Voin tehdä mitä ikinä tahdon ja se jos mikä on mieletöntä. Tällaisia hetkiä mä rakastan.