Onko oikein koittaa hukuttaa itsensä jonnekin menneeseen ? Onko oikein koittaa yö toisensa perään nähdä selkounia henkilöstä jota ei voi koskaan saada ? Tuntea elävänsä eniten niissä unissa joissa ne kauniit hetket toistuvat, ja sen kadonneen lämmön voi edelleen tuntea. Onko se oikein ? Jos ei mitään muuta enää ole. Jos siellä on kaikki se mitä tahtoisi olevan ? Vai kadotanko mä itseni niihin unelmiin joilla ei enää ole mitään pohjaa, jotka ovat enää pelkkiä muistoja ?