Mä olen ihan perkeleen yksin. Ei ole ketään. Jos mulla ei ole ollut henkisesti ketään niin nyt ei ole edes fyysisesti. Istun yksinäni kun ketään ei kiinnosta. Ei muakaan. Tolkutan itselleni kuinka vain opiskelen enkä tarvitse ystäviä.


Kunpa tätä kaikkea ei olisi. Ei mua. Se on kesäisin poissa. Harmaat aamut tuo sen takaisin en elä ilman sitä enkä sen kanssa.