sunnuntai 7. elokuuta 2011

On kauheaa kun tajuaa kerta toisensa jälkeen ettei koskaan tule olemaan tarpeeksi. Mä tahtoisin vain olla onnellinen. Tulen aina olemaan melkein en koskaan tarpeeksi. Tahtoisin olla sulle kaikki niin ettei kukaan pystyisi koskaan olemaan enempää kuin mitä mä olen. En vain ole. En tarpeeksi ihana, ja puoleensa vetävä. En niin että mun kanssani todella voisi tahtoa olla. Olen vain niin helvetin isossa solmussa itseni kanssa. Sanoisit jotain kauniin kliseistä, ja sulista joka avaisi mut. Ei on vain liian iso hiljaisuus meidän välillä. Mua pelottaa kun tajuan ettei mikään koskaan palaa ehkä enää niin kauniiksi kuin mitä se oli. Se oli vain joku hetki en ole niin hyvä että voisin koskaan todella olla sulle jotain.

Tummemmat vedet aaltoilee taas rantoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti