Parempi. Tänään oli kaunista. Aurinko paistoi. Istuin nurmikolla ja leikin onnellista. OLinkin silloin. Hetken mietin millasita olisi jos elämä olisi sitä jokainen päivä, auringon paistetta ja onnea. Tai edes suurimman osan ajasta, useimpina päivinä.

Taas päässä pyörii ruoka. Ehkä maailman suurin kysymys. Kaikki tarvitsevat sitä kukaan ei elä täysin ilman sitä. Se on epäoikeudenmukaisesti jaettu. Ne jotka ovat syntyneet hyvinvointivaltioihin eivät syö. He laihduttavat, ja joka päivä täällä meillä joilla on varaa ylen katsoa ruokaa heitetään sitä järjettömiä määriä roskiin. Samaan aikaan kun muualla toivotaan että sitä olisi edes sen verran etteivät ne pallomahaiset lapset kuolisi. Ei jos leipä on hiukankin turhan kuivaa on varaa sanoa "hyi en syö" tai katsoa lautasella olevaa ruokaa inhoten. Näkisittepä miten muualla on. Arvostaisitte.

 Länsimaiset ihmiset laiduttavat kaiken aikaa. Tavoittelevat niitä tavoittamattomissa olevia kauneus ihanteita. Sairastuvat anoreksiaan. Kukaan ei tee mitään kukaan ei ota vastuuta. Se on liian suuri. Olkaa kilttejä miettikää. Miettikää sitä suhdetta ruokaan. Se on kuitenkin vain polttoainetta. Siitä on tehty niin paljon isompi numero.