Mä olen pääsemässä tästä 8 kuukautta kestäneestä helvetistä irti. Olen ollut jo muutaman päivän onnellisempi kuin pitkään aikaan tuntuu melkein että onnellisempi  kuin ikinä. Se kun muistan viimeksi todella tunteneeni näin siitä on tosi kauan. Pystyn iloitsemaan pienistä jutuista. Kaikki on jotenkin selvempää on ihanaa kun tuntee jotain selvää eikä kaikki puuroudu sellaiseksi ihan liian tutuksi harmaaksi massaksi. Mä en halua että se sama kauhea ahdistus tulee enää koskaan takaisin mä tahdon elää mun elämän tällaisessa olotilassa. Voi melkein tuntea olevansa normaali. Mikään ei kurista. Mä vain olen niin onnellinen (--: Kuin minut olisi vapautettu päästetty pois jostain henkilökohtaisesta helvetistä. Toivon vain niin kovasti ettei tää ole ohimenevää. Rukoilen kyyneleet silmissä ettei tuska enää palaa ettei mun loppu elämä tule olemaan helvetti että voin aina tulla tuntemaan näin.


Jokainen aamu nousen putoamaan
Korkeushyppääjän taivaasta
Olen noussut ja laskeudun päälle maan
Vielä kamppailen päivisin
Taistelen öisin vastaan
Painovoimaa

Jokainen tajuaa klovnin kyyneleet
Olet draamakuningatar
Olet toistanut tuhannesti nuo eleet
Luet loitsuja
Maanittelet onnetarta
Eikä mee, pois sun perkeleet