"On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä"

-egotrippi - matkustaja-


Väsyttää nää on pyörineet mun päässä kokoajan. Oli loma oli hauskaa. Hiukan liian hauskaa. Kun loppui ja muistot palasi mä mietin vain että tän tuon ja tuon jutun olisin voinut tehdä pikkuisen eri tavalla tai paremmin. Menneisyyttä ei voi muuttaa (kai?) Mua itkettää. Itkisin jos itkisin, mutta en itke. Ahdistaa vaan ja väsyttää. Toivoin että rakastuisin. En rakastunut kaikki jäi yhteen iltaan. Mä kuitenkin tanssin. Olin liian muka seksikäs ja yli ampuva.

Tahtoisin raapia ihon hajalle. En voi, maanantaina mun pitää mennä tarveydenhoitajan luo. Pitää olla edustava, ja hyvinvoiva. Mua odottaa ruumiintarkastus, ja ristikuullustelu. En tiedä selviänkö. Ehkä paremmin kuin viimeksi. Tiedän että kysymykset on nöyryyttäviä, ja ehkä ennalta arvaamattomia. Mun on pakko selvitä, en saa romahtaa. En tahdo mennä uudestaan pitää kertoa miten kaikki oli tilapäinen mielenhäiriö. En voi mennä uudestaan. Mun on pakko saada jatkaa itseni kanssa. Kuitenkin vain valehtelen. Joten kaikki on yhdentekevää. Muutenkin mä tahdon vain olla yksin. Se ei ymmärrä. Mut on opetettu pitämään kulisseja yllä. Enkä mä aio pettää ketään. Mitä edes kertoisin ? Tiedän ettei se ymmärrä. Viimeksi se intti kiven kovaa "kyllä sulle nyt jotain on tapahtunut. Kertoi miten kukaan ei tee tällaista ilman syytä. Jaa miksi ei ? Tämä on mun keho. Miten mun keho voi kuulua kenellekään muulle kuin mulle ? Miten niin ilman syytä ? Munko olisi pitänyt jäädä auton alle vai, tulla raiskatuksi. Jotain pitää tapahtua jotta se oikeuttaa sut tällaiseen. En kestä kun mua analysoidaan ja tökitään kuin jotain koe eläintä. Syljen vielä sen ämmän naamalle.