Tahtoisin taas vain nukkua. Alan kyllästyä tähän elämään. Siihen miten kaikki on päivästä toiseen samaa puuroa. Ihmisten sanat kaikuvat kaikkialla. Mikään ei merkitse kuitenkaan enää mitään. Kenenkään äänessä ei ole mitään oikeaa tunnetta. Olen muuttunut itse samanlaiseksi hiljaiseksi, ja kaiken tämän saatanallisen vääryyden hyväksyväksi harmaaksi raadoksi. Asiat ovat yhden tekeviä.

Minä tiedän kaiken pahan mitä tapahtuu. Tiedostan koko maailman tuskan harteillani. Olen kuitenkin aivan liian pieni. En voi auttaa niitä kaikkia nälkää näkeviä pallomahaisia lapsia. Enkä lopettaa taisteluja ihmisten, maiden ja uskontojen välillä. Minun kaltaiseni pieni ja merkityksetön ei saa jo esi isiemme aikana vihamiehiksi määrättyjen kansojen johtajia puristamaan kättä. Edes yksi ainoa ihminen ei ainoastaan minun sanojeni painotuksen takia ryhdy kapinaan vastaan tehotuotantoa. Kaikki ovat harmaata massaa. Nekin jotka tahtoisivat salaa uskoa parempaan huomiseen kätkevät ajatuksensa kapinansa. Aivan kuin minä. Tarvitaan jotakin isompaa jotta saadaan jotain kauniimpaa aikaan. Maailma on kuitenkin kitkenyt minusta uskon. Sen lapsen vilpittömän mielen joka täysin rinnoin uskoo että jotain parempaa on tulossa.

 Minä en enää usko. Istun iltaisin poden järjetöntä maailman tuskaa. Kysyn aina uudestaan "miksi?". Kysyn taivaalta ja jumalalta johon en edes usko. Miksi uskoisin ? Miksi kukaan loisi maailmaa jossa asiat ovat näin huonosti. ? Jos minulla olisi valta auttaisin. En tiedä ehkä se jumala johon niin monet ihmiset tuhansissa eri muodoissa uskovat. Onkin vain joku surkea kuolevainen. Yhtä surullinen ja merkityksetön kuin minä ? En tiedä, jos uskoisin rukoilisin auta minua ja niitä tuhansia muita jotka uskovat sinun surkeaan voimaasi. Etkö näe niitä ihmisiä jotka aina uudelleen kääntävät kasvonsa puoleesi ja kysyvät huutavat ja itkevät ? Vai eikö sinua vain kiinnosta ? Auta minua tai painu helvettiin. Jos joku niin sinä olet tämän kaiken pahuuden alku ja juuri. Jos minä jollekin olen vihainen niin sinulle. Sinä uskot kostoon.

Esi isämme tekivät väärin ja me saamme kärsiä. Ihminen vain on saatanan tyhmä laji. Tapamme toisiamme koska meille on niin tärkeää olla oikeassa saada se mitä tahdomme. Olemme itsekkäitä. Me vielä kehtaamme puhua jotakin moraalista, ja oikeista arvoista ihmisyydestä. Ihmisyydestä ? Mikä meitä vaivaa. Emme välitä mistään. Meidät on vain jalostettu kylmiksi koneiksi. Tunteilla ja empatialla ei ole merkitystä. Jokainen vain tahtoo kaiken keinolla millä hyvänsä.