Mä olen niin järjettömän yksin tän kaiken kanssa.En jaksaisi enää valehdella.

Tahtoisin itkeä.
Tahtoisin auttaa itseäni.
Tahtoisin taas olla onnellinen.

Asiat eivät vain käy niin helposti. Kävisivätkin. Naps, ja koko kipu olisi lopussa. Kai mä tiedän miten se olisi. En vain ole tarpeeksi vahva. Kai sekin kertoo jostain. Pienestä toivosta. Vaikken usko että sellaista on. Ehkä olen vain liian heikko, vaikka tiedän että se olisi ehkä ainoa asia joka auttaisi mua. En silti voisi tuottaa muille sitä kaikkea tuskaa. Mielummin kärsin yksin hiljaa itseni kanssa. Vaikka mua ei enää ole. On vain se kipu joka on ottanut mun koko persoonallisuuden omakseen.

Ihmiset tekevät asioita jotka tekevät heidät onnellisiksi mutta mitä tekee se jota mikään ei enää tee onnelliseksi ? Miksi tehdä mitään jos mikään ei tunnu miltään. Käytännössä olen jo kuollut joten miksi eläisin ? Toivo on niin kaukana ulottumattomissa. On monia ihmisiä jotka tietää mitä mä koen, miksi kukaan ei auta mua ? No ehkä siksi että kukaan ei tunne tätä niinkuin mä. Kukaan ei tiedä mitä helvettiä se on kun aamuisin herää siihen kun tahtoisi kuolla. Kirjoitin tästä runonkin joka sopii niin hyvin tähän että liitän sen tänne vaikka se on vanha. Se kuvaa mua silti on kuvannut joka ikinen päivä tämän kaiken alusta asti. Lukuunottamatta niitä muutamia kauniita päiviä, kun aurinko on paistanut kirkkaasti jopa mulle.

 se on helvettiä kun:

Siltä jonka sisällä asuu tyhjyys
on aivan turhaa kysyä "miltä tuntuu"

Se on helvettiä kun aamuisin joutuu tajuamaan
kaikki mitä minulla on,
on tässä enkä silti tunne onnea.

Se on helvettiä kun uneksii iltaisin
että voisi lähteä pois,
mutta unelmien sijaan
makaa sikiöasennossa peiton alla,
ja tuntee sitä hillitöntä tuskaa.
Tärisee, ja tukehtuu.

Se on helvettiä kun huomaa
ettei kukaan todelle välittänytkään.
Kun huomaa että ihmiset pelkäävät
sitä mitä sinä tunnet.
He juoksevat kirkuen pois
koska totuus on liian raskas.

Se on helvettiä kun huomaa
että on itse ollutkin se naivi,
ja ne ihmiset ovat oikeassa jotka ovat sanoneet
"kaiken joutuu lopulta kantamaan yksin"


Näin kirjoitin olin onneton. Olen edelleen.