Paino ahdistaa taa ihan liika. Miksi en voi olla vain luuta ja nahkaa. Miksi en voi olla laiha ja onnellinen. Laihana olisin sitä (kai) ainakin tahdon uskoa niin.Mikä voisi olla ihanampaa kuin se kun illalla käpertyy itseensä eikäpolvien ja vatsan väliin jäisi yhtään läskimakkaraa. Siinä kohtaa olisi tyhjä kohta. Kylkiluut olisivat sormin laskettavissa. Kuinka onnellinen olisinkaan. Olisi paljon helpompi kadota jos olisi pienempi, ja kaevyempi. Voisi vain  haihtua. Voisi lennähtää lintuna pois, mutta minulla ei ole linnunluita. Ei edes siipiä. On vain järjetön viha itseä kohtaan. Tahdon oksentaa kun huomaan miten vatsasta saa puristettua nyrkin täydeltä ihraa. Päässä kaikuu vain LÄSKI LÄSKI LÄSKI. Eikä se anna mulle rauhaa.